Entisajan elämää
Itkosia 8 sukupolven takaa
Ari Jäntti, Kuopio, (2015)
Suomen poliitikot puhuvat jostain kestävyysvajeesta. Niin kuin nyt olisimme jotenkin köyhiä. Tosiasiassa Suomi on rikkaampi kuin koskaan historiassaan. Minäkin - vaikka en olekaan rikas - asun kivitalossa, jossa on sähkölämmitys, koneellinen ilmanvaihto jne. eli melkein kaikki nykyajan mukavuudet. Verrataanpa aikaan, kun isäni syntyi v. 1908 savolaiseen savupirttiin. Pirtti oli jo purettu kun minä synnyin samalla paikalla v. 1946.
Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju kuvaili v. 1911 erästä inkeriläistä savupirttiä seuraavasti (Samuli Paulaharjun Inkeri, SKS 2010, s. 30):
"Paraiten säilyneitä Lempaalan savutupia on "Tupakka-Antin" kahdeksankymmenen-vuotias asunto Korkeanmaan kylässä.
Se on, kuten ainakin pyöreistä hirsistä salvettu, mutta salvain päät on veistetty tasaisiksi. Sisäpuoleltakin ovat hirret heitetty pyöreiksi ikkunoista ylöspäin, alaosassa vain veistetyt. Pirtin peränurkan kaksi ikkunaa ovat neliruutuisia lasi-ikkunoita, mutta ovinurkassa on pienoinen luukku, joka ennen sulettiin juoksulaudalla, nyt siinäkin on kehykseen sovitettu pikku ruutunen. Komeana kohoaa petäjäinen pyöreä savutorvi pirtin liistekattojen harjan yli. …
Hauskannäköinen on pirtin kaksitaitteinen, kolmiosainen, neljän pyöreän kurkiaisen kannattama pyöreistä lakiaisista ladottu nokisenmusta, mutta kiiltävä kumulaki. Sen keskikohdasta komottaa pyöreä savuaukko, reppänä, joka voidaan sulkea siten, että aukon reunassa riippuva reppänalauta pönkitetään reppänäpuulla paikoilleen. Kiuas on tavallinen patsasnurkkainen savukiuas, sen kupeella on luvaslautojen lappeat portaat, joita myöten voidaan kaahaista kiukaalle.
Samoja portaita päästään myöskin hauskalle polalle, joka on varattu peräseinän ja patsasorren väliin, patsasorren korkuiselle. Tämä entisajan savupirttien mukava ja talvikylmälläkin lämpöinen makuulava on vielä muistona niiltä ajoilta, jolloin sauna oli samalla asuinsuojana ja kylpylauteet makuulavana. Entisaikaan makuulavan alusta oli myöskin sillaton, paljaana maapermantona. …
Kaikenlaista talon tarvekalua näemme pirtissä. Seinäin vierissä leveät penkit sekä ylempänä palkkalauvat ja nurkkalauvat ja oksikkaasta näreenrungosta tekaistut hauskansomat vaatenaulakot, sitten sillalla pöytää, jakkua, joku 'rovatin' tapainen ja orsilla kaikenlaista kalua. Liiellä uunin suun edessä on kattiloita, patoja ja 'sukonoita', riippuupa muuan kattila haahloissakin ja kiukaan otsalla, lieskassa on halkoja kuivumassa. Kiukaanpatsaan kylessä nähdään vielä rintarauta, jossa entisaikaan puhteella päretuli tapasi savuten tuikuttaa."
Savupirttejä säilyi Itä-Suomen maaseudulla vielä 1900-luvun alkuun. Aiemmin tuvissa oli maalattiat, ja joskus hevonenkin asui samassa tuvassa talvet. Lasiset ikkunat saatiin vasta 1800-luvun puolella. Sitä ennen seinässä oli luukulla suljettava aukko, josta vasikannahka päästi hiukan valoa sisään. Luonnonkivistä savella muurattu iso uuni hoiti lämmityksen, keittokota saattoi sijaita erillään ulkona. Valoa saatiin mäntypuusta revityistä päreistä tai lampaantalin kynttilöistä.
Tuskin Savossakaan on ollut niin pientä taloa, ettei siinä olisi ollut saunaa pihapiirissä. Saunassa hoidettiin monet tärkeät asiat alkaen synnytyksestä päättyen ruumiin pesuun. Varakkaissa taloissa oli useita aittoja. Muistan syntymätalossani olleen kolme pienehköä aittaa (alla kuvassa): yksi kalalle, toinen viljalle ja kolmas vaatteille. Vaateaitassa nukuttiin kesällä.
Navetan lisäksi taloihin saatiin liiteri ja vielä huussikin 1700-luvulla. Näin savolaisen talon pihapiiriin kuului monta maalaamatonta hirsirakennusta aseteltuna sikin sokin useimmiten mäen kumpareelle. Monissa taloissa oli oma riihi viljan kuivaamista ja puintia varten. Riihen lämmitys oli taitavan ja kokeneen henkilön työnä. Riihi ei saanut palaa, mutta viljan piti kuivua riittävästi. Muistan vielä kahdesta puusauvasta yhteen liitetyt riusat, joilla jyvät hakattiin irti tähkistä riihen puulattialla. Riihet olivat tosi käytössä eräissä taloissa Savossa vielä 1940-luvulla. Isoissa taloissa oli oma tuulimylly, pienet käyttivät yhteistä myllyä. Meillä oli rannassa nuottakota verkoille ja veneille.
KUVIA KUOPION MUSEOSTA
Maaseudulla elettiin melko omavaraisessa taloudessa vielä 1900-luvulle. Suola ja metalliset työkalut sekä kattilat hankittiin muualta. Kyläseppä valmisti rautakalut. Ukkini kalkutteli pajassaan vielä 88-vuotiaana vuonna 1960. Kengät olivat aikoinaan ylellisyyttä tuohivirsujen rinnalla. Tätini mies oli suutari, joka kiersi taloissa valmistamassa kenkiä paikan päällä mittatilaustyönä koko perheelle. Muistan vielä 1950-luvulta kulkukauppiaan käyneen kotonani myymässä kankaita ja rihkamaa. Pellavaa kasvatettiin kotona. Vaatteet osattiin valmistaa itse, vain juhlavaatteita hankittiin kaupungista.
Kalastus ja metsästys olivat pääelinkeinot ennen maanviljelyä. Nauris, ruis, pellava ja hamppu olivat yleiset viljelykasvit, uudempina tulokkaina tupakka ja peruna 1700-luvulta. Ukkini kasvatti väkevää Virginian kessutupakkaa navetan takana vielä 1960-luvulla.
Ruista viljeltiin kaskeamalla Itä-Suomen kivisillä mailla vielä 1900-luvun alkuun asti. Huuhtakaskessa puu kuorittiin pystyyn ja kuivatettiin pari vuotta ennen polttoa. Koska runsas sato saatiin vain kerran tai kahdesti samasta paikasta, tarvittiin paljon kaskimaita joka talolle. Näin kaskeaminen tuli tiensä päähän väestön lisääntyessä ja puun arvon noustessa 1800-luvulla.
Toimeentulo on ollut niukkaa kautta aikojen Savossa. Sodat ja kova verotus katovuosien ohella ovat rasittaneet ankarasti elämää. Niinpä suuri joukko savolaisia muutti leveämmän leivän toivossa kaskeamaan Värmlannin metsiä, jopa Norjaan asti, neljäsataa vuotta sitten. Prinssi Danielilla sanotaan olevan suomalaisia sukujuuria. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko prinsessa Estellen juuret isän puolelta Savosta? Nouseeko savolais-ranskalaisperäinen tyttö vielä joskus Ruotsin valtaistuimelle?
Kuvat: Ari Jäntti